Utareen anatomia

Lehmän utare on jakaantunut neljään erilliseen utarelohkoon, jotka erottaa sidekudos. Jokaisessa neljänneksessä on myös omat erilliset maitorauhasensa ja poistotiehytjärjestelmänsä, joten maito ei voi kulkeutua neljänneksestä toiseen. Koko utare kiinnittyy vahvoilla kannatin ja sidekudoksilla lehmän lantion alueeseen.
Utareen yläosassa sijaitseva rauhaskudos koostuu maitorakkuloista. Maidon muodostus tapahtuu maitorakkuloiden sisäseinämän rauhassoluissa, joista ohuet maitotiehyet johtavat maidon maitokanaviin ja eteenpäin utareen alaosassa sijaitseviin maitokammioihin ja edelleen lypsyssä nännikammioiden kautta tankkiin. Alla olevassa kuvassa näkyy myös maitokammion ja nännikammion välinen supistuma joka estää maidon lakeutumista koko painollaan nännikammioon. Nännin päässä oleva rengasmainen sulkijalihas on jatkuvasti jännittyneenä ja pitää nännitiehyen suljettuna lypsyjen välillä.

tissi.jpg

Utareessa on hyvinkehittynyt imusuonisto, joka osallistuu kuona-aineiden poistoon ja nestekiertoon. Utareen tyvessä on molemmin puolin suurehkot imurauhaset ja jos lehmä sairastuu vaikkapa utaretulehdukseen, imurauhaset turpoavat ja ovat helposti havaittavissa.

Lehmän utare on eriitäin tuntoherkkä, joka johtuu utareen runsaista hermosäikeistä. Tunoherkkyydellä on suuri merkitys maidonantirefleksin kannalta, sillä utareen tuntoärsykkeet kulkevat selkäydintä pitkin aivoihin ja vaikuttavat sitä kautta utareen toimintoja säätelevien tahdosta riippumattomien hermojen toimintaan.

Maidonantirefleksi = Refleksin saa aikaan esimerkiksi vasikan imeminen tai lypsyä edeltävä utareen ja vedinten pyyhkiminen. Refleksin voivat kuitenkin laukaista myös jopa pelkät näkö-, ja kuuloaistimukset. Tuntoärsyke matkaa utareesta selkäydintä pitkin aivoihin, jolloin aivolisäkkeen takalohkon varastorakkuloista vapautuu oksitosiinia. Tämä oksitosiinihormoni siirtyy verenkierron mukana utareeseen ja saa aikaan korisolujen supistumisen ja maitorakkuloiden tyhjentymisen. Oksitosiinin vaikutus aika on melkoisen lyhyt, se kestää noin
4 - 5 minuuttia.

Lypsy

Nykyaikana lypsytyö suoritetaan lypsykoneilla, eli voidaankin sanoa että lypsytyö on lehmän, lypsäjän ja koneen yhteistyötä. Hyvin onnistunut lypsytyö vaatii lypsäjältä tunnollisuutta ja ammattitaitoa. Hyvään lypsy työhön kuuluu lehmän fysiologisten vaatimusten huomioon ottaminen, huolellinen esikäsittely ja lehmien yksilöllisten ominaisuuksien huomiointi. Oikealla lypsytekniikalla ja samalla muuttumattomalla lypsyrutiinilla utareet pysyvät terveinä ja maidon soluluku alhaisena.

Ennen lypsyä (eli lypsykoneen kiinnitystä utareeseen) utare ja nännit pyyhitään puhtaiksi lypsyliinalla. Tämä utareen ja nännien puhdistus ja stimulointi saa aikaan maidonantirefleksin ja saa lehmän antamaan maitonsa. Jokaista lehmää kohti tulisi varata oma puhdas lypsyliinansa ja oikein likaiset utareet voi huuhdella/pestä ennen niiden pyyhkimistä.

Huolellisen pyyhkimisen ja kuivauksen jälkeen otetaan jokaisesta vetimestä tarkistusmukiin alkusuihkeet (2 - 3 reilua suihketta). Näiden alkusuihkeiden avulla avataan nännikanava, varmistetaan maidon tulo ja nähdään mahdolliset maitomuutokset. Suihkeiden jälkeen voidaan tehdä myös solutesti, jos se on ajankohtainen.

Kun utare on puhdistettu, suihkeet otettu ja mahdollinen solutesti tehty, kiinnitetään lypsykone paikoilleen. Lypsyn aikana tarkkaillaan maidonvirtausta ja sitä tyhjenevätkö kaikki neljännekset tasaisesti. Loppulypsyssä lypsäjän tulee tarkistaa jokaisen neljänneksen tyhjentyminen ja aloittaa mahdollinen hieronta. Maidontulon heiketessä ja loppuessa lypsimet irroitetaan ja pyritään välttämään haitallista tyhjälypsyä.

Lypsyn jälkeen voidaan nännit rasvata erilaisilla nännivoiteilla, jotka ehkäisevät vedinten kuivumista ja rohtumista. Lypsyn jälkeen voidaan käyttää myös vedinkastoa jos karjalla on utaretulehdusongelmia.

Lypsyjärjestys
Lypsy aloitetaan terveistä ensikoista, joiden jälkeen lypsetään terveutareiset ja hoidetut sekä parantuneet. Viimeisenä lypsetään kroonikot ja äkillistä tulehdusta potevat lehmät. Ne lehmät joilla on esim. lääkekuuri tai niiden maito otetaan ternimaidoksi vasikoille lypsetään viimeisenä, sillä näitä maitoja ei lypsetä tankkiin.

Lypsy parsinavetassa
Parsinavetassa lypsetään joko sankolypsykoneella sankoon tai putkilypsykoneella tankkiin. Lehmä esikäsitellään normaaliin tapaan, kiinnitetään kone, tehdään loppulypsy ja lopuksi irrotetaan kone. Seuraavan lehmän esikäsittely alkaa, kun kone on saatu irti edellisestä lehmästä. Jos sankokoneita tai putkilypsykoneita on useampia esim.kaksi niin silloin valmistellaan ensin yksi lehmä, kiinnitetään kone, ja heti sen jälkeen valmistellaan toinen lehmä ja kiinnitetään kone. Useampi lypsykone nopeuttaa lypsytyötä ja jos kaikki lehmät olisivat samanlaisia niin kaikki sujuisi kuin tanssi.
lypsynyt.JPG
Parsinavetassa joudutaan työskentelemään vaikeassa/rasittavassa työasennossa asemalla tapahtuvaan lypsyyn verrattuna. Siksi parsinavetan työntekijälle suositellaan avuksi lypsyjakkaraa ja/tai polvisuojia. Parsinavetassa lypsytyöta helpottavat myös lypsyvaunut, varustevyö sekä lypsykiskot.

Lypsy lypsyasemalla
Pihattonavettojen lehmät lypsetään lypsyasemalla. Lypsy lypsyasemalla on sarjatyötä varrattuna parsinavetassa lypsyyn. Lypsyasemalla on yleensä syvennys/kuoppa jossa lypsäjä työskentelee. Kun lypsäjä on kuopassa ja lehmät asettuvat seisomaan aseman linjoihin ovat lehmän utareet lypsäjälle sopivalla korkeudella(ei kyykkimistä, vaan mukavampi työasento). Lypsyasemalla lypsy säästää lypsäjää myös turhalta edstakaisin kävelyltä, sillä asemalla on kaikki tarpeellinen.
Lypsyosastoilla suositellaan kolmen lehmän sarjatyötä eli valmistellaan kolme, kiinnitetään koneet ja valmistellaan seuraavat kolme,kiinnitetään koneet jne. Lypsyrutiini tulee kuitenkin suunnitella sen mukaan montako lehmää asemalle mahtuu ja sitä kautta mahdollisimman toimivaksi. Lypsytyö ja sen valvonta on helpompaa jos lehmät ovat asemalla syvennyksen molemmin puolin.

Lypsyaseman työ on joutuisaa ja siellä yksi lypsäjä pystyy lypsämään esim. 3 - 5 lypsimellä jopa 35 - 40 lehmää tunnissa.

Tekstiä...