Syyt

Hapanpötsi syntyy, jos ruokinta sisältää liikaa väkirehuja. Tärkkelyspitoiset viljat, esim ohra, liian suurina määrinä sekä kerta-annoksina suhteessa korsirehuruokintaan altistavat pötsin happamoitumiselle. Rehun rakenne ei saisi olla liian hienojakoista. Myös liian luja tunnutusruokinta poikimisen jälkeen altistaa pötsin happamoitumiselle.

Kun rehussa on liikaa helppoliukoisia hiilihydraatteja pötsissä pieneliöstön vaikutuksesta syntyy paljon rasva- ja maitohappoja, jolloin pötsin ph- arvo laskee. (4-5). Happamuus aiheuttaa pötsin ph:ta neutraloivien, puskuroivien, alkueläinten häviämisen ja pötsin toiminta pysähtyy.


external image potsin_kerrotuneisuus.gif


Oireet

Hapanpötsin oireita ovat huono ruokahalu, löysä, osittain sulamatonta korsirehua sisältävä uloste, lehmä märehtii vähemmän sekä maidon rasvapitoisuus laskee. Lehmä voi laihtua vaikka ravinnon energiamäärä vastaa kulutusta. Lehmän liikkuminen on hidasta ja selkä on köyryssä.

Hapanpötsillä on myös yhteys sorkkaterveyteen. Se ilmenee sorkkien liikakasvuna sekä myös sorkkaviivat voivat näkyä. Hapanpötsi aiheuttaa sorkkakuumetta. Myös juoksumahan siirtymä- ja puhaltumisriski kasvaa.


Hoito

Koska hapanpötsi on seurausta ruokintavirheistä, ensisijaisen tärkeää on ruokinnan tasapainon korjaus ja rehun laadun tarkastaminen.

Happaman pötsin hoitoon on pötsivalmisteita, kuten Rumelan, Vetrum, jotka puskuroivat ja säätelevät pötsin ph-pitoisuutta. Puskuroivina aineina valmisteissa toimivat mm natriumbikarbonaatti ja magnesiumoksidi. Hiivat alentavat myös pötsinesteen happamuutta ja lisäävät kuitua hajottavien bakteerien määrää pötsissä.

Tukihoitona syömättömyyteen voidaan antaa propyleeniglykolia sisältäviä valmisteita.

B-vitamiinien, etenkin b1-vitamiinin tiamiinin, saantiin tulee happaman pötsin hoidossa myös kiinnittää huomiota.



external image ndf-tulos_kuvio_1.gif



Kuvio 1. Väkirehun kuidun merkitys lypsylehmillä. Vähäinen kuidun määrä rehuannoksessa happamoittaa pötsiä, mikä näkyy myös heikentyneenä sorkkaterveytenä. http://www.farmit.net/kotielain/lypsylehma/ruokinta/ruokinnan-suunnittelu/kuitu-lehman-ruokinnassa


Ennaltaehkäisy

Tärkeintä enneltaehkäisyssä on huolehtia ravinnosta saatavan kuidun määrästä. Tasapainoinen ruokinta sisältää tarpeeksi pötsin toiminnan kannalta tärkeitä NDF- kuituja. Karkearehua tulisi olla saatavilla jatkuvasti jotta pötsikäyminen olisi tasaista.

Rehun laatuun ja koostumukseen tulee kiinnittää huomiota. Säilörehun D-arvon on hyvä olla 68 tai yli. Jotta lehmä saisi ravinnosta tarpeeksi kuituja, säilörehun tulisi sisältää kortta ja olla riittävän karheaa yli 4 cm. Runsas kuitu aikaansaa hitaan märehtimisen, jolloin sylkeä muodostuu runsaasti. Syljellä on voimakas puskurointivaikutus. Happamoitumista aiheuttavia haihtuvia rasvahappoja syntyy vähän ja vapaiden rasvahappojen imeytyminen pötsinukan kautta lisääntyy ph:n laskiessa ja pötsin toiminnan lisääntyessä.

Väkirehu tulisi antaa tarpeeksi pieninä kerta-annoksina. Väkirehun osuutta tulee nostaa hitaasti suhteessa korsiruokintaan. Yleensä nopeita ruokinnan muutoksia tulee välttää.


Lähteet:

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/ela/sarjat/oppimateriaalia/6/12_ruuansulatuskanavan_sairaudet.pdf

http://www.virtuaali.info/opetusmaatilat/27/file/Nautakasikirja.pdf

http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMKJulkisetDokumentit/Koulutus/Koulutusohjelmat/maaseutuelinkeinot/Portletit/Maaseutuelinkeinojen_kon_portletit/KrijulaMariia_oppari.pdf

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/17286/Lisensiaattity%F6%20Anu%20Back.pdf?sequence=1

http://www.farmit.net/kotielain/lypsylehma/ruokinta/ruokinnan-suunnittelu/kuitu-lehman-ruokinnassa

http://ammattilaiset.valio.fi/maitojame/sisaruok03/phkuidun.htm