LAJITTELUN HISTORIAA

Vuonna 1979 Moruzzi sai ensimmäisen ajatuksen, että DNA on erilaista X- ja Y-kromosomeissa. Tämä antoi pohjan X- ja Y-kromosomien lajitteluun. 70-luvun kokeet virtaussytometrisella tekniikalla eivät onnistuneet.
Vuonna 1982 Daniel Pinkel onnistui mittaamaan siittiöiden DNA:n sisältöä. Hänen menetelmänsä perustui virtaussytometrisen solun erottelu-tekniikkaan.
Vuonna 1989 Lawrence.A Johnson, J.P Flook ja H.W Hawk onnistuivat lajittelemaan eläviä kanin siittiöitä. He käyttivät samaa värjäysainetta (Hoechst 33342), samaa ainetta käytetään vieläkin lajitteluprosessissa. Vuonna 1992 syntyivät samalla tekniikalla ensimmäiset siat, joista 70% oli ennakoitua sukupuolta.
Vuonna 1993 syntyvät koeputkihedelmöityksellä ensimmäiset 6 vasikkaa ja ne olivat 100 %:sesti ennakoitua sukupuolta.
Vuonna 1996 virtaussytometriä kehitettiin, jolloin virtauspaine ja lajittelunopeus lisääntyivät. Tulos oli patentoitu ”high speed cell sorter”, joka lajitteli noin 10 kertaa nopeammin kuin edelliset virtaussytometrit. Patentin haltija XY Inc. perustettiin ja MoFlo® virtaussytometrin periaate on vieläkin käytössä, joskin hieman muunneltuna (MoFlo®SX). Laite lajittelee n. 20 000 siittiötä sekunnissa korkealla tarkkuudella ja huippunopeus on 40 000 siittiötä/sekunti. Kehityksestä huolimatta lajittelutarkkuus on pysynyt samana.

Takaisin